Väinö Immonen

Kaamosasennus

Nyt se kävi korviin, kaamoksen metallinen helähdys. ´Kaamos saapuu aina pikaisemmin kuin Mette Mannonen ehtii sitä povata. Ihminen on silloin kuin ruoko tuulessa. Tai kuin kyynel, joka äkillisesti jäätyy kiveen. Pikkuiset purot hytisevät.

Mutta lyriikka ja filosofia jääkööt. Ne eivät sovi tavalliselle, ajankohtaista asioista piittaamattomalle kirjoittajalle.

Kaamospimeässä ihmiset palailevat arkirutiineihin. Grillimakkara vaihtuu jauhelihaan.

Työ, jos sitä enää on, alkaa. Hihaan voi piilottaa puukon, polkea toisia, nöyristellä esimiesten edessä. Juuri se on modernia laatuaikaa, siis paikallista sopimista: tästä ei sitten hiiskuta muille.

Kaamoksessa pimeyden ytimeen putoavat porvarilliset politiikan miestoimittajat. Kun Tarja Halosta ei voi enää mustata, he hämärtävät Jutta Urpilaiset hyvätkin toimet.

Aforismi on kuin morsian. Aina siinä on jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain sinistä.

Sininen on sitä, että osaa loukata kohteliaisuuksilla. Voi toivottaa kyynikon helvettiin niin valloittavasti, että tämä lähtee riemuiten matkaan.

Otamme esimerkkejä aforismiaarteistosta kaamosasennukseksi:

Kaamosiltojen utuinen synkkyys: voi vain luutua tai murtua syntyäkseen uudelleen.

Kaamoksessa ihminen on itsekkäimmillään. Rikkaat ovat omineet itserakkauden. Meillä muille jää niukempi itsekkyyden anti; itsesääli, itsetyydytys, itsemurha.

Kaamospimeys on henkisen suolihuuhtelun aika. Muilla kuin ammatillisilla perusteilla valitulle esihenkilölle voi tiuskaista: "Minua ei kohdella kuin saksanpaimenkoiraa."

Ystävän kaamoskysymys: Ottaako vaimoni eron, jos solmin rinnakkaissuhteen erään hekumallisen neidon kanssa? Syysystävän vastaus: En mene takuuseen mutta kannattaa yrittää.

Kaamosruno, Juhani Peltoselta: Sinut taitoin tulvaojan varrelta / olit kaunis, kalpeankeltainen. / Katselin sinua vaikka tuli vilu / kun vesi meni riitteeseen / kuuiltana myöhäisenä.

 IMMU

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Matti Jalagin

Alkolukko pitäisi näpyttimeen saada, sillä eilinen litra vodkaa ja siihen liittyvä älyllinen (omasta mielestä) voimistelu kirjoittajien kanssa ei ole näin jälkikäteen miellyttävää lukemista.

Hävettää niin perkeleesti, mutta en minä sitä julkisesti tunnusta.

Sinulle tässä vain.

Matti Jalagin

Toinen litra.

Ihmettelen, että Sinun tarinoitasi ei enempää kommentoida.

Taitavat olla niin tyhjentäviä, ettei sanan sijaa lainkaan jää.

Näkemisiin.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju